Ensimmäisenä avasimme oheisessa kuvassa olevan oviaukon. Se on ollut suljettuna ainakin 50-luvulta asti, ellei jo alusta alkaen. Toisella puolella on asunut vielä yksi vuokralainen (viimeisimpänä 80-luvulla kaksi vanhapiikaa). Ovi oli alkuperäiskunnossa, ja komiaa hirsiseinääkin tuli esiin.

Samantein päätimme myös tuhota keittiöstä yhden tilanjakajan toimineen seinän pois, muuten emme olisi saaneet keittiön pöytää mahtumaan tilaan.

Päätimme myös purkaa keskihuoneesta kaapit, jotka oli rakennuttu oven paikalle aikoinaan. Tarkoituksena oli tehdä tähän kohtaan iso oviaukko, mutta näillä näkymin suunnitelmat tulevat muuttumaan niin, että tähän kohtaan tulee normaali oviaukko.

Huomasimme, että meillä on jotain ongelmia putkien suhteen. Vesi ei laskeutunut viemäriin odotetulla tavalla, joten ei auttanut muu kuin soittaa rassausmiehet paikalle. Jani vietti päivän putkimiehen kanssa pumpaten viemärin auki. Sitä ei varmaan koskaan oltukaan tehty aiemmin, joten voi vaan miettiä, mitä sieltä löytyi. Onneksi ongelma meni pumppauksen avulla kertaheitolla ohi.

Purettujen vaatekaappien kohdalta rupesi eräänä iltana kuulumaan mielenkiintoista ropinaa. Ja jotenkin vielä samaan aikaan, kun yläkerran vuokralainen päästi vettä. Syykin löytyi. Pienenpieni viilto suihkumatossa oli päästänyt vettä läpi alakertaan. Purimme kattolevyt ja eristeitä, niin että saimme selville aiheutuneet vahingot. Onneksi vettä ei ollut kuitenkaan ihan hirmuisen kauan tullut, koska ainoastaan pieni pätkä hirttä menee vaihtoon varsinaisen remontin yhteydessä. Katto on ollut siitä asti auki kuivettumassa, ja yläkerran suihkumatto on paikattu.

Alakerran vuokralaisen vaihtuessa kesällä 2004 päätimme hiukan siistiä vuokratiloja. Huoneet tapetoitiin ja maalattiin, jolloin ilme muuttui hetkessä. Samoin lattiamatot liimattiin irronneista kohdista ja suihkutiloihin vaihdettiin kuluneita osia pois. Tästäkään emme olisi selvinneet ilman appiukkojen apua. Lisäksi maalarimestari Levola maalasi koko ulko-oven uusiksi (lopullinen väri punainen, ei valkoinen, kuten kuvasta hämäävästi päätellä).

Humala painoi räystäitä siihen malliin, että päätimme parhaaksi katkaista koko humalan kerralla. Onneksi humala kasvaa joka vuosi uudestaan.

Takaisin Tohkantien pääsivulle